Meidän tarinamme, joka alkoi näin

Multa toivottiin musta ja Pokerista semmoista tekstiä, jossa kerron kaiken alusta loppuun. Noh nyt viikonlopun kunniaksi saattekin sen. Postaus täyttyy lähinnä kuvista. Kerron myös fiiliksiä, mutten suurempia tarinoita kuinka satuhevonen juoksi luokseni niityllä.

      Kaikki alkoi vuoden 2012 keväällä, kun menin ensimmäisen kerran Pokerin kanssa maastoon. Piia oli justiinsa saapunu ulkomailta ja veti meille maaston. Maastossa jo joku naksahti kohalleen. Maaston jälkeen käytiin vielä kentällä ja siellä ehkä jo siitä huumasta, että sain kulkemaan hevosen jotenkin kaulakaarella niin rakastuin. Ulkonäkö oli minusta niin hieno. Olin haaveillut juuri tuon näköisestä tai kimosta vuokrahevosesta ja siinä se sitten oli. Minun tuli aika jättää Nasa taakseni ja lähteä kehittymään.

Rupesin oppimaan hevosen hoitamisesta ja niiden kanssa olemisesta paljon lisää. Esteillä sain huiman spurtin kehityin, en enää jännittänyt ja rakastin vaan ratsastusta. Kevät ja kesä meni reenaillessa ja nauttiessa kaikesta. Kouluratsastus puoli mulla oli ihan hakusessa ja pidätteet koko hevosesta. Pokeri oli lähes kokoajan kuolaimessa kiinni ja ei kuunnellut pidätteitä saatika kantanut itseään. Olemmekin käyneet kivisen polun tähän saakka. Välillä pidin taukoa sen selästä, koska en vaan aina jaksanut sitä huonoa fiilistä, mikä ratsastuksesta tuli. 

Reenit olivat sujuneet niin hyvin ja olin kunnianhimoinen, joten ilmottauduttiin elokuussa kisoihin  Korpikylään.  Varattiin myös samalla tunti, jolle mentäisiin ennen kilpailuja näyttämään tallia. Olin äärimmäisen innoissani tunnista ja niimpä lähdettiin matkaan. Pokeri oli ihan intopiukeena koko hommasta, se pelkäsi kaikkea muuta paitsi esteitä. Tunti meni mielestäni erittäin hyvin. Sain nooralta life saiving vinkkejä ja jatkettiin kotiin treenaamaan. Korpparista lähdettäessä Pokerin lastauksessa meni melkeen tunti. Se vaan hyppi pystyyn ja löi päänsä kattoon ja olin itse ihan nolona koko tilanteesta. Pokeri pääs kerran karkuun vielä multa itseltäni. Olin niin häpeissäni miksi koskaan edes vein hevosen tunnille.

Kisoja odotellessa Piiakin kävi valmennuksissa Pokerilla ja oi, että meno näytti hyvältä. Muistan vielä viimeiset treenit ennen kisoja. Paula oli kuvaamassa meitä ja mentiin kangilla ensimmäistä kertaa näillä hevosilla. Tunnilla ei edes laukattu vaan keskityttiin oikein päin ratsastamiseen. Tehtiin takaosan ja etuosan siirtoja ympyrällä ja olin taas ihan onnesta soiteana. Ja niin tulikin jo seuraava päivä eli kisapäivä. Pokeri oli nukkunut yön karsinassa ettei vaan teloi jalkojaan laitumella. Noh... Pokeri ei koskaan ole ollut karsina hevonen. Se ei pidä muissa karsinoissa olevista hevosista ja se stressaantuu karsinassa, joten en tajua meidän päähän pistoa. No aamulla harjattiin onnellisena ja laitettiin kamoja kunnes tein hoitajan pahiman virheen. En katsonut jalkoja kunnolla lävitse. Piia hihkas, kun oltiin laittamassa suojia, että sillähän on etupolvi ihan turvoksissa. Niimpä jäivät kilpailut.

Pokeri oli kaksi kuukautta sairaslomalla ja mä yritin löytää jotain hevosta, jolla ratsastaa. Menin paljon Hilmalla ja taisin myös käydä Nasan selässä muutamaan otteeseen. Muistan, kun menin viisi päivää ennen sairasloman loppumista Pokerin selkään ilman satulaa, Piia halus kokeilla miten Pokeri menee. Mentiin vaan ravia ja kyllä tuntu upeelta päästä takasin. Siitä se taas lähti. Ruettiin keräämään Pokerille uutta lihaksistoa talvea. 

Halu kehittyä oli kova ja muutoksia tapahtui paljon. Vieläkään en selättänyt ongelmaa vauhdin ja pidätteiden suhteen. Luovuttamisen hetkiä tuli taas. Kuitenkin talvella sujuin hyvin. Menin uudestaan kangilla ja jatkoin treeniä positiivisin mielin. Olin paljon Pokerin kanssa muutenkin, käytiin pellolla ja tehtiin kaikkea kivaa.

Sinnikkäästi jatkoin talven ylitse vuoteen 2013. Talvi meni muuten todella hyvin. Menin muutaman kerran kuolaimettomilla ja Pokeri kulki niillä todella hyvin. kunnes itse menin törttöilemään ja mursin käteni. Neljä viikkoa ilman liikuntaa.

Jatkoa seuraa....

-Heidi